Suomalaiset arkistot, kirjastot ja museot vastaavat kulttuuriperinnön ja siihen liittyvän tiedon tallentamisesta ja saattamisesta kansalaisten saataville ja hyödynnettäväksi. Ne hallinnoivat mittavia historiallisia kokoelmia, dokumentoivat ja tallentavat aktiivisesti nykypäivää. Arkistot, kirjastot ja museot kehittävät jatkuvasti tapoja, joilla niiden aineistoja ja tietovarantoja saatetaan digitaaliseen muotoon ja digitaalisesti hyödynnettäviksi. Samaan aikaan jatkuvasti kasvava osuus niiden tallentamista aineistoista syntyy jo valmiiksi digitaalisina.

Arkistoilla, kirjastoilla ja museoilla on sovittu ja osin lainsäädännön tasolla määritelty tallennusvastuita koskeva työnjako. Arkistojen kokoelmat painottuvat asiakirjoihin, mutta niihin on tallennettu paljon myös yksityisten ihmisten ja sukujen aineistoja sekä muistitietoa. Kirjastojen kokoelmissa painopiste on erimuotoisissa julkaisuissa. Esine-, valokuva- ja taidekokoelmat painottuvat museoihin ja Kansallinen audiovisuaalinen instituutti (KAVI) keskittyy suomalaiseen audiovisuaaliseen kulttuuriperintöön. Työnjaosta huolimatta arkistojen, kirjastojen ja museoiden kokoelmat ja palvelut ovat kuitenkin usein hyvin lähellä toisiaan ja yhteistyö luontevaa. Kaikilta osin tallennusvastuut eivät ole selvärajaisia. Esimerkiksi asiakirja-aineistoa löytyy arkistojen lisäksi myös museoista ja kirjastoista, kuvakokoelmia on tallennettu muuallekin kuin museoihin, audiovisuaalista aineistoja kuuluu useiden organisaatioiden kokoelmiin ja monet museot ja arkistot ylläpitävät alojensa erikoiskirjastoja.

Aineistojen digitointi on ollut hidasta ja monin osin käsityövaltaista työtä, minkä vuoksi tuskin mikään arkisto, kirjasto tai museo on saanut aivan kaikkea aineistoaan digitaaliseen muotoon. Teknologia kuitenkin kehittyy koko ajan ja digitointiprosessin automatisointia lisätään. Tuoreen, arkistojen kirjastojen ja museoiden yhdessä ratkottavan haasteen muodostaa kokonaan uudenlaisen, valmiiksi digitaalisen kulttuuriperinnön saaminen kokoelmiin tulevia käyttäjiä varten.

Sisältötyön eli tietovarantojen muodostamisen, saataville saattamisen ja säilyttämisen keskiössä on kuvailu. Arkistoilla, kirjastoilla ja museoilla on pitkät perinteet kehittää tapoja löytää sisältöjä. Tätä kuvailuosaamista ja -tietämystä voidaan hyödyntää myös muualla digitalisoituvassa yhteiskunnassa.