{"id":360084,"date":"2026-04-24T09:08:48","date_gmt":"2026-04-24T06:08:48","guid":{"rendered":"https:\/\/www.digime.fi\/?p=360084"},"modified":"2026-04-24T10:18:43","modified_gmt":"2026-04-24T07:18:43","slug":"pitkaaikaissailytyksen-lyhyt-historia-i","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.digime.fi\/en\/2026\/04\/24\/pitkaaikaissailytyksen-lyhyt-historia-i\/","title":{"rendered":"Pitk\u00e4aikaiss\u00e4ilytyksen lyhyt historia I"},"content":{"rendered":"

Erityisasiantuntijana Kansalliskirjastossa l\u00e4hes 30 vuoden ajan, aina el\u00e4kkeelle j\u00e4\u00e4miseens\u00e4 vuoteen 2023, toiminut Juha Hakala on kirjoittanut valaisevan katsauksen kansallisten digitaalisten pitk\u00e4aikaiss\u00e4ilytyspalveluiden rakentumisesta. Kolmiosaisen blogisarjan “Pitk\u00e4aikaiss\u00e4ilytyksen lyhyt historia”<\/a> ensimm\u00e4isess\u00e4 osassa kerrotaan siit\u00e4 hallinnollisesta pohjaty\u00f6st\u00e4, jota tehtiin parin vuosikymmenen ajan ennen kansallisia PAS-palveluita. Sarjan seuraavissa osissa k\u00e4sitell\u00e4\u00e4n digitaalisen pitk\u00e4aikaiss\u00e4ilytyksen standardointia ja ohjelmistoja sek\u00e4 osaamista digitaalisen pitk\u00e4aikaiss\u00e4ilytyksen kansallisesta n\u00e4k\u00f6kulmasta.<\/em><\/p>\n

Digitaalisten aineistojen pitk\u00e4aikaiss\u00e4ilytyksell\u00e4 (PAS) tarkoitetaan toimenpiteit\u00e4, joiden avulla n\u00e4iden aineistojen ymm\u00e4rrett\u00e4vyys pystyt\u00e4\u00e4n s\u00e4ilytt\u00e4m\u00e4\u00e4n periaatteessa pysyv\u00e4sti. Pelkk\u00e4 bittien s\u00e4ilytt\u00e4minen ei riit\u00e4; tiedostojen pit\u00e4\u00e4 olla my\u00f6s tulkittavissa jonkin sovelluksen avulla k\u00e4ytt\u00e4ji\u00e4 varten. K\u00e4ytt\u00e4j\u00e4t voivat olla ihmisi\u00e4 tai muita sovelluksia.<\/p>\n

Pitk\u00e4aikaiss\u00e4ilytys alkoi Suomessa toden teolla vuonna 2015, kun Tieteen tietotekniikan keskus CSC:n PAS-palvelu otti vastaan ensimm\u00e4iset s\u00e4ilytett\u00e4v\u00e4t aineistot. T\u00e4m\u00e4 artikkeli kertoo siit\u00e4, millainen reitti johti t\u00e4m\u00e4n Opetus- ja kulttuuriministeri\u00f6n alaisten kirjastojen, arkistojen ja museoiden yhteisen j\u00e4rjestelm\u00e4n perustamiseen. Teknisesti Suomen ratkaisu ei poikkea merkitt\u00e4v\u00e4sti muissa maissa toteutetuista PAS-palveluista, mutta organisaatio- ja sektorirajat ylitt\u00e4v\u00e4 yhteisty\u00f6 on poikkeuksellista.<\/p>\n

Kuvaus perustuu osittain omiin kokemuksiini digitaalisen pitk\u00e4aikaiss\u00e4ilytyksen parissa, mutta pyrkii v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4\u00e4n subjektiivisuutta.<\/p>\n

Kivijalan luonti<\/h2>\n

Tahtotila<\/h3>\n

22. maaliskuuta 2005 Arkistolaitos, Helsingin yliopiston kirjasto \u2013 eli silloinen kansalliskirjasto \u2013, Suomen elokuva-arkisto, Tieteen tietotekniikan keskus CSC ja Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto l\u00e4hettiv\u00e4t Opetusministeri\u00f6lle johtajiensa allekirjoittaman kirjeen otsikolla S\u00e4hk\u00f6isen tietoaineiston s\u00e4ilytt\u00e4minen.<\/p>\n

Kirjeess\u00e4 todetaan, ett\u00e4 sen l\u00e4hett\u00e4neet organisaatiot ovat jo ryhtyneet yhteisty\u00f6h\u00f6n s\u00e4hk\u00f6isten aineistojen pitk\u00e4aikaiss\u00e4ilytyksen organisoimiseksi. Kun PAS-palvelu k\u00e4ynnistyi vasta 10 vuotta t\u00e4m\u00e4n kirjeen j\u00e4lkeen, voi p\u00e4\u00e4tell\u00e4, ettei tekninen yhteisty\u00f6 t\u00e4ss\u00e4 vaiheessa ollut edennyt pitk\u00e4lle. Mutta oli syntynyt ehk\u00e4 jotakin viel\u00e4 merkitt\u00e4v\u00e4mp\u00e4\u00e4, eli tahto toteuttaa yhteinen PAS-ratkaisu. Kaikki allekirjoittajatahot ovat yht\u00e4 mielt\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 jos niist\u00e4 jokainen joutuisi ratkomaan pitk\u00e4aikaiss\u00e4ilytykseen liittyvi\u00e4 ongelmia itse, tuloksena olisi p\u00e4\u00e4llekk\u00e4isty\u00f6t\u00e4 ja mahdollisesti ennen pitk\u00e4\u00e4 my\u00f6s arvokkaan s\u00e4hk\u00f6isen datan menett\u00e4minen.<\/p>\n

Kirjeen lopuksi kirjeen l\u00e4hett\u00e4neet organisaatiot esitt\u00e4v\u00e4t opetusministeri\u00f6lle ensimm\u00e4isen\u00e4 yhteisen\u00e4 askelena pitk\u00e4aikaiss\u00e4ilytyst\u00e4 Suomessa analysoivan laajapohjaisen ty\u00f6ryhm\u00e4n perustamista. Ryhm\u00e4n toivottiin laativan esityksen vastuutahoista ja niiden keskin\u00e4isest\u00e4 ty\u00f6njaosta, pitk\u00e4aikaiss\u00e4ilytykseen liittyvist\u00e4 teht\u00e4vist\u00e4 ja niiden priorisoinnista sek\u00e4 alustavan arvion ehdotetun toiminnan henkil\u00f6st\u00f6- ja muista kustannuksista vuosina 2006\u20132010.<\/p>\n

Kirje johti opetusministeri\u00f6ss\u00e4 sanoista tekoihin, koska sill\u00e4 oli pitk\u00e4aikaiss\u00e4ilytyshaasteen ratkaisemiseen hallituksen mandaatti. Huhtikuussa 2004 hyv\u00e4ksytyss\u00e4 tietoyhteiskunnan politiikkaohjelmassa ministeri\u00f6n vastuulle oli s\u00e4lytetty s\u00e4hk\u00f6isten aineistojen s\u00e4ilytys- ja palveluj\u00e4rjestelm\u00e4n suunnittelu. T\u00e4t\u00e4 opetusministeri\u00f6 ei tietenk\u00e4\u00e4n voinut eik\u00e4 halunnut tehd\u00e4 yksin. Se tarvitsi tuekseen niit\u00e4 oman hallinnonalansa organisaatioita, joilla oli joko jo valmiiksi tai l\u00e4hiaikoina tulossa lakis\u00e4\u00e4teisi\u00e4 s\u00e4hk\u00f6isten aineistojen pitk\u00e4aikaiss\u00e4ilytysvastuita. L\u00e4hett\u00e4m\u00e4ll\u00e4\u00e4n kirjeell\u00e4 n\u00e4m\u00e4 organisaatiot ilmoittautuivat vapaaehtoisiksi, ja heittiv\u00e4t pallon ministeri\u00f6lle, jonka vastaus oli Kansallisen elektronisen kirjaston hanke.<\/p>\n

Opetusministeri\u00f6 ei saanut PAS-vastuuta sattumalta. Sen vuonna 2003 julkaisema Kulttuuriperinn\u00f6n digitointiryhm\u00e4n eri KULDIn Kulttuuriperint\u00f6 tietoyhteiskunnassa -strategiadokumentti esitti, ett\u00e4 valtion \u2013 k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 siis opetusministeri\u00f6n – tulee paitsi rahoittaa kulttuuriperint\u00f6aineistojen digitointia, my\u00f6s turvata resurssit digitoitujen aineistojen pitk\u00e4aikaiss\u00e4ilytyksen ratkaisemiseksi (Kulttuuriperint\u00f6, s. 14\u201315). Strategia pohjusti KDK-hanketta my\u00f6s edellytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 muistiorganisaatioiden yhteisen hakuj\u00e4rjestelm\u00e4n kehitt\u00e4mist\u00e4.<\/p>\n

KULDIn strategiassa mainitaan my\u00f6s Euroopan Unionin neuvoston 25. kes\u00e4kuuta 2002 julkistettu p\u00e4\u00e4t\u00f6slauselma \u201cHuomisen muistin s\u00e4ilytt\u00e4minen \u2013 digitaalisen sis\u00e4ll\u00f6n s\u00e4ilytt\u00e4minen tuleville sukupolville\u201d. Lauselmassa korostetaan pitk\u00e4aikaiss\u00e4ilytykseen liittyvien kysymysten ratkaisemista, digitaalisen kulttuurin ja kulttuuriperinn\u00f6n s\u00e4ilytt\u00e4miseen ja saatavuuteen t\u00e4ht\u00e4\u00e4vien politiikkojen kehitt\u00e4mist\u00e4 sek\u00e4 museoiden, arkistojen ja kirjastojen roolia n\u00e4iss\u00e4 teht\u00e4viss\u00e4 (Kulttuuriperint\u00f6, s. 19). N\u00e4m\u00e4 teht\u00e4v\u00e4t Suomi on hoitanut tavalla, josta muut EU-maat voisivat ottaa mallia.<\/p>\n

Kaikki allekirjoittajatahot eiv\u00e4t osallistuneet ministeri\u00f6lle l\u00e4hetetyn kirjeen laatimiseen yht\u00e4 aktiivisesti. Aktiivisimmat toimijat olivat Kansallisarkisto ja kansalliskirjasto, jotka olivat keskin\u00e4isiss\u00e4 neuvotteluissaan p\u00e4\u00e4tyneet siihen, ett\u00e4 yhteinen PAS-ratkaisu oli Suomen oloissa ainoa realistinen mahdollisuus. Kansallisarkistosta n\u00e4iss\u00e4 keskusteluissa sek\u00e4 kirjeen muotoilussa oli mukana erityisesti arkistoneuvos Raimo Pohjola.<\/p>\n

Teknisest\u00e4 infrastruktuurista<\/h3>\n

T\u00e4t\u00e4 kirjoitettaessa tieteelliset julkaisut ilmestyv\u00e4t ja niit\u00e4 k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n etup\u00e4\u00e4ss\u00e4 digitaalisina. Niiden osalta digitalisoituminen alkoi jo 1990-luvun puoliv\u00e4lin j\u00e4lkeen tieteellisist\u00e4 kausijulkaisuista. Muu julkaisutoiminta on seurannut per\u00e4ss\u00e4. My\u00f6s asiakirja-aineistojen digitalisoituminen on ollut sek\u00e4 kattava ett\u00e4 historian valossa nopea prosessi.<\/p>\n

Siirtyminen painetuista aineistoista digitaalisiin edellytti toimivaa teknist\u00e4 infrastruktuuria. Sen perusta on Internet. Pohjoismaisia korkeakouluja hellittiin toimivilla verkkoyhteyksill\u00e4 jo 1990-luvun alussa. Kiitos t\u00e4st\u00e4 kuuluu kansallisille tutkimusverkoille kuten FUNETille sek\u00e4 yhteispohjoismaiselle NORDUNET-verkolle. Mutta muualla Euroopassa verkot saattoivat t\u00e4ss\u00e4 vaiheessa olla ep\u00e4luotettavia ja hitaita, koska niiss\u00e4 ei viel\u00e4 ollut omaksuttu Internetin TCP\/IP-tietoliikenneprotokollaa. EU:n suositus oli pitk\u00e4\u00e4n X.25-pakettiverkon k\u00e4ytt\u00f6. Vasta kun siit\u00e4 oli luovuttu, verkkoyhteydet paranivat riitt\u00e4v\u00e4lle tasolle.<\/p>\n

Toimiva tietoliikenne oli v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6n mutta ei viel\u00e4 riitt\u00e4v\u00e4 ehto digitaalisen tiedon v\u00e4litykselle. Lis\u00e4ksi tarvittiin toimiva siirtoprotokolla aineistojen v\u00e4litt\u00e4miseen, ja t\u00e4t\u00e4 protokollaa soveltava helppok\u00e4ytt\u00f6inen ohjelmisto. Aina 1990-luvun puoliv\u00e4liin asti parasta mit\u00e4 Internet saattoi tarjota, oli tiedostonsiirtoprotokolla FTP. CSC:n tiedostopalvelinta osoitteessa ftp.funet.fi<\/a> k\u00e4ytettiin ahkerasti esimerkiksi ohjelmistojen v\u00e4litykseen. Tieteellisen julkaisemisen v\u00e4lineeksi FTP oli kuitenkin liian tekninen.<\/p>\n

Ratkaisuksi tulivat Tim Berners-Leen kehitt\u00e4m\u00e4 World Wide Web ja Web-selaimet. Web-selaimen t\u00e4rkeytt\u00e4 alleviivaa se, ett\u00e4 kun Berners-Lee esitteli WWWlle CERNiss\u00e4 rakennettua komentopohjaista k\u00e4ytt\u00f6liittym\u00e4\u00e4 NORDUnet 93 -kokouksessa Helsingiss\u00e4 helmikuussa 1993, aniharva ymm\u00e4rsi n\u00e4kev\u00e4ns\u00e4 tulevaisuuden. Konferenssiesitelm\u00e4n j\u00e4lkeen illemmalla pidetyss\u00e4 Birds of Feather -tapaamisessa oli mahdollista saada Berners-Leelt\u00e4 viel\u00e4 lis\u00e4\u00e4 tietoa. Paikalle vaivautui vain kourallinen konferenssin osallistujia, mukaan lukien allekirjoittanut. En voi v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 olisin edes toisella selitt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4nyt, mist\u00e4 oli kyse. Vain kaksi vuotta my\u00f6hemmin Web oli jo merkitt\u00e4v\u00e4 Internetin tietopalvelu (t\u00e4st\u00e4 kertoo raporttini NORDUnet 95 -kokouksesta<\/a>.<\/p>\n

Berners-Lee keksi World Wide Webin 1989, mutta ensimm\u00e4inen graafinen Web-selain, NCSA Mosaic, julkistettiin vasta tammikuussa 1993. Vuosien viive johtuu muun muassa siit\u00e4, ett\u00e4 ensimm\u00e4inen hyvin toimiva Windows-versio, 3.1, ilmestyi huhtikuussa 1992. Uutuutena siin\u00e4 oli esimerkiksi multimediatuki.<\/p>\n

Mosaicin tilalle tuli lokakuussa 1994 julkaistu Netscape Navigator. Harva Web-k\u00e4ytt\u00e4j\u00e4 muistaa en\u00e4\u00e4 t\u00e4t\u00e4 sovellusta, jonka kehitt\u00e4minen p\u00e4\u00e4ttyi jo 2008. Mutta 30 vuotta sitten se korvasi Windowsin p\u00e4\u00e4lle rakennetut sovelluskohtaiset k\u00e4ytt\u00f6liittym\u00e4t, mik\u00e4 helpotti ratkaisevasti Internet-tiedonl\u00e4hteiden k\u00e4ytt\u00f6\u00e4.<\/p>\n

1990-luvun puoliv\u00e4lin j\u00e4lkeen verkkojulkaisemisen edellytt\u00e4m\u00e4 tekninen infrastruktuuri oli olemassa, ja sit\u00e4 alettiin soveltaa. Mutta valmiudet digitaalisten julkaisujen tai asiakirjojen pitk\u00e4aikaiseen s\u00e4ilytt\u00e4miseen olivat 30 vuotta sitten olemattomat. Puutteita oli sek\u00e4 lains\u00e4\u00e4d\u00e4nn\u00f6ss\u00e4, standardoinnissa, ohjelmistoissa ett\u00e4 resursseissa. T\u00e4m\u00e4 johti siihen, ett\u00e4 mit\u00e4\u00e4n yhteist\u00e4 k\u00e4sityst\u00e4 siit\u00e4, millainen j\u00e4rjestelm\u00e4 PAS-palvelu on ja miten sen pit\u00e4\u00e4 toimia, ei ollut olemassa.<\/p>\n

Kansallinen elektroninen kirjasto -hanke<\/h3>\n

Ajatus PAS-palvelun toteuttamisesta oli syntynyt jo useita vuosia ennen yll\u00e4 mainittua kirjett\u00e4. Opetusministeri\u00f6n asettama Kansallinen elektroninen kirjasto -hanke pohti tammikuusta toukokuuhun 1997 keinoja elektronisessa muodossa tarjottavan informaation m\u00e4\u00e4r\u00e4n merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4n lis\u00e4\u00e4miseen.<\/p>\n

Ty\u00f6ryhm\u00e4\u00e4 johti ylitarkastaja Annu Jylh\u00e4-Pyyk\u00f6nen, ja sen sihteerin\u00e4 toimi suunnittelija Annikki Hyv\u00e4rinen Helsingin yliopiston kirjastosta (eli kansalliskirjastosta). N\u00e4iden avainhenkil\u00f6iden lis\u00e4ksi ryhm\u00e4ss\u00e4 oli kuusi muuta j\u00e4sent\u00e4, joista monilla oli vahvaa teknist\u00e4 osaamista:<\/p>\n